Kaaoksessa

Nyt on kirjoitettava, jotain on tulossa ulos, mutten todellakaan tiedä mitä. Viime viikkoina on tapahtunut paljon. Ollaan tosiaan käyty erittäin hyviä keskusteluja harjoitteluohjaajan kanssa ja lisäksi olen tavannut paljon ihmisiä muutenkin, ihmisiä joiden kanssa olen päässyt jatkamaan niistä keskusteluista eteenpäin, olen tavannut monenlaisia ihmisiä joille asioista on voinut puhua eri tavoin. Se on koko ajan haastanut itseä prosessoimaan kaikkea. Olen myös lukenut materiaalia ja tuntuu, että kaikki tämä materiaali on luonut hedelmällistä kaaosta. Olen antanut kaaokselle tilaa ja annan edelleen niin paljon kun tarvitsee. Koko ajan vaan huomaa, ettei mikään ole erillistä, ei tietenkään, yksi todellisuus on yksi todellisuus, se velloo, tyrskyää ja aina välillä taas tasaantuu peilityyneksi, kristallinkirkkaaksi. Kun ymmärtää antaa tilaa niin oivalluksia vaan pulpahtelee pintaan, asioita kulkee läpi ja jumiin jääneitä asioita vapautuu.

On hetkiä jolloin todella tunnen elämän virtaavan suonissani. Se tapahtuu silloin kun ollaan yhdessä ja toiminnan impulssi herää paikalla olevissa ihmisissä. Toimintaa, jonka ilmentymismuodosta ei ole mitään hajua, mutta jonka tuntee kehkeytyvän ja syntyvän. Sama impulssi tuntuu laittavan käteni naputtelemaan tätä näppäimistöä juuri nyt. Tekeminen tapahtuu kuten hengitys, se tapahtuu automaattisesti. Elämä elää kauttani, mutta yhtä aikaa olen se elämä. Paradoksit ovat täysin luonnollisia, selkeitä, niistä katoaa paradoksaalisuus.

Välillä huolestun, miten tämä kaikki liittyy maailma-kontekstiin, jota olen lähtökohtaisesti visioimassa. Kunnes huomaan, että kaikki liittyy maailma-kontekstiin ja ymmärrän myös sen, että kaaosta ei tarvitse hallita. Kaaos tarvitsee raaka-ainetta, jotta on jotain mistä tiivistyä ja se tarvitsee polttoainetta, jotta se pysyy toiminnassa. On uskallettava jatkaa vapaapudotusta vaikkei se todellakaan vastaa perinteisen työharjoittelun ja työnteon kaavaa. Työ ja käsitys työstä ovatkin asioita jotka voisi olla toisin.

Mistä tänään puhuttiin

Tänään, harjoitteluni toisena visiointi-/ideointipäivänä, päästiin taas oleellisen eli elämän äärelle. Tässä koostetta tämän päivän aiheista. Keskustelimme mm. siitä kuinka sisäisen ja ulkoisen todellisuuden välissä on itse asiassa elämä, jota koko ajan elämme. Ja elämän tarkoitus on elää, joten tämän seikan tärkeyttä ei voi korostaa liikaa.

Puhuimme myös lisää vanhasta ja uudesta paradigmasta. Vanha paradigma on erillistävä, mekaaninen minän paradigma kun uusi on yhdistävä, elävä elämän paradigma. Uudessa paradigmassa oleellista on myös se, että ongelmien ratkaisua ei voi ulkoistaa. Koska itsensä nähdään olevan osa suurempaa kokonaisuutta erillisyyden sijaan, selkiytyy se, että myös uuden maailman luominen on silloin minun tehtäväni, jokaisen meidän tehtävämme. Yksinkertaisesti, ihmistä ei ole olemassa ilman maapalloa, ihminen on elämän ja maapallon tuotos. Ja koska ihminen on nyt saattamassa maapalloa sellaiseen tilaan, jossa se tuhoaa itseltään ja monilta muilta elämänmuodoilta elinmahdollisuudet, on maapallon tulevaisuus silloin kaikkien meidän ihmisten käsissä ja sen pelastaminen tästä tilasta siis meidän jokaisen ihmisen harteillamme. Tämä ei kuitenkaan ole mikään taakka, ei missään nimessä. Mutta avain siihen, että uusi maailma on mahdollista luoda, on vapautuminen erillisen minän harhasta.

Tässä yhteydessä täytyy sanoa, että olen ollut harjoitteluni työnantajan Vapaus-Akatemian toiminnassa mukana jo puolitoista vuotta, eli paljon työtä muun muassa henkilökohtaisen vapautumisen ja evolutiivisen kontekstin ymmärtämisen ja siihen liittyvän tiedon kerryttämisen eteen on jo tehty "sivutoimisesti". Kerron matkastani jatkossa lisää, koska sisäinen todellisuus ja henkilökohtainen kokemus heijastuu aina ulkoiseen todellisuuteen, joten on hyvä reflektoida tätä prosessia ja sen myötä muuttunutta maailman ja todellisuuden näkemistä oman kokemuksen kautta. Pienin, eli yksilön sisäinen, ja suurin, eli koko maailmankaikkeuden ja elämän, konteksti ovat kuitenkin lopulta yksi ja sama asia, joten oleellinen tullee sanottua tarinani avaamisen yhteydessä.

Henkilökohtainen vapautuminen alkaa usein läsnäolon opettelulla. Opetella olemaan läsnä tässä hetkessä, sille mitä nyt on, olla havaitsijana ajatuksille ja tunteille eikä pakonomaisen ajattelun pyörässä. Olemme kuitenkin tulleet siihen tulokseen ja keskustelimme siitä myös tänään, että läsnäoloa on itse asiassa eläminen, tekeminen, ei suinkaan elämisestä vetäytyminen esimerkiksi meditaatioon. Meditaatio on ajoittain matkalla äärimmäisen hyvä väline, mutta läsnäolo meditaatiossa on tosiaankin vain osa matkaa, ei päämäärä sinänsä.

Jo oman prosessini alusta asti ollaan puhuttu valinnan tärkeydestä. Voin valita olla läsnä, voin valita luottaa siihen visioon jonka intuition paljastamana olen nähnyt. Voin valita olla läsnä elämälle, vaikka se ei aina helppoa tai mukavaa olisikaan. Lisäksi keskustelimme konkreettisesti jokapäiväisestä elämästä. Kun on valinnut elämän kontekstin ja näkökulman, se tarkoittaa välillä myös hyvin konkreettisia asioita elämässä, kuten kieltäytyä osallistumasta tilaisuuksiin tai keskusteluihin, joiden tarkoitus on vain vahvistaa erillistä minäkuvaa, koska jos kukaan ei vetäydy osallistumasta vanhan maailman toimintoihin niin ei se vanha tule päättymään. Uuden kontekstin valinta tarkoittaa siis sitä, että sitä alkaa elää todeksi nyt.

Harjoitteluohjaaja laittoi minut myös miettimään: mikä todella on roolini, mikä minua tässä kaikessa kiinnostaa eli miksi itse asiassa olen tässä tilanteessa tekemässä harjoittelua Vapaus-Akatemiassa ja myös miksi olen opiskelemassa tällä hetkellä kestävää kehitystä? Erittäin hyviä kysymyksiä pohdittavaksi. Helppoa tietysti olisi sanoa, että elämä on tähän kuljettanut ja kuljettaa edelleen. Ja niinhän se toki tekeekin, mutta varmasti koko tähän asti elämäni elämä ja sen aikana saamani tiedot ja taidot ja kokemukset vaikuttavat siihen miksi nyt olen tässä missä olen. Juuri tällä hetkellä motivoi se, että pystyisin kertomaan näistä asioista mahdollisimman selkeästi muillekin ihmisille. Kertomaan miten voisi olla toisin ja mitä voimme tehdä, että tulevaisuus olisi mahdollinen. Tätä selkiytän nyt siis itselleni ja samalla muille. Opiskeluni motiivi kirkastui jo syksyllä epämääräisestä maailmanpelastamishalusta siihen, että opiskelen työkaluja kestävän kehityksen edistämiseksi, kestävän elämän toteuttamiseksi.

Innostava ja selkeyttävä päivä, ei voi muuta sanoa! :)

Uuden maailman materiaalia

Internetissä surffatessa eteen tuntuu tulevan jatkuvasti mitä inspiroivempia sivustoja, videoita ja tekstejä siitä kuinka muutos on tapahtumassa maailmassa. Se ei ole enää edes pinnan alla vaan täysin näkyvillä. Kerään sivupalkkiin linkkejä sellaisen materiaalin lähteille. Toki maailmassa on nähtävillä myös ennemminkin epätoivoa herättävää materiaalia, etenkin valtamedioissa, mutta ne antavat maailmasta mielestäni hyvin yksipuolisen kuvan. Nähtävillä on siis hyvin erilaisia todellisuuskuvia, toisaalta kahlitseva yhden mahdollisen maailman malli ja toisaalta elävä loputtomien mahdollisuuksien maailman malli. Itse olen siis viime aikoina jatkuvasti päätynyt jälkimmäistä maailmaa edustavan materiaalin pariin. Olen saanut nöyränä ihastella ihmisten ja elämän luovuuden aikaansaannoksia. Välillä tuntuu että on niin paljon huikeita asioita, joita haluaisin tuoda esille ja välillä taas lyö täysin tyhjää, mitä enää pystyn sanomaan.

Työharjoitteluni suuri ja mahtipontinen tavoite: vapaan ihmisyyden ja kestävän maailman visio ja askelten hahmotteleminen sen saavuttamiseksi on suuren suuri haaste. Mietin, mitä se on mitä minulla on annettavanani tähän yhtälöön? Miten elämä voisi hyötyä panoksestani? Onneksi näillä kysymyksillä ei tarvitse liikaa päätänsä vaivata, riittää että pysyy itse avoimena mahdolliselle, avoimena elämälle ja antaa vision kehkeytyä kaikessa rauhassa. 

Another world is possible

"Another world is possible" -plakaatit pistää aina silmään Occupy-liikkeen toiminnan yhteydessä. Uskon siihen itsekin joka solullani. Voisi olla toisin. Siitä olen varma.

Opiskelen aihetta kestävä kehitys Turun ammattikorkeakoulussa ja teen työharjoitteluani. Tarkoitus on visioida millainen maailma meillä voisi olla ja miten voimme sen saada aikaan. Miten voimme muuttua ongelmasta ratkaisuksi. Muutos lähtee aina itsestä. Ja paras hetki aloittaa muutos on aina nyt.

Tervetuloa lukemaan ja osallistumaan!